HOW I BECAME ME

Löysin yhtenä päivänä vanhoja kuvia itsestäni ja voi, kyllä sitä kieltämättä nousi pari kertaa huvittunut hymy huulille kun katseli miten on muuttunut vuosien varrella ja minkä näköisenä sitä ennen on liikuskellut. ;D Tyyli niin hiuksien, meikin kuin pukeutumisenkin osilta on muuttunut vuosien mittaan melko lailla! Minkäänlaisesta radikaalista muutoksesta tai vaiheesta ei kohdallani ole kyse, en siis ole koskaan värjännyt hiuksiani pinkeiksi tai käynyt lävitse sitä monille yläaste-iässä iskevää gootti/emo -vaihetta (ellei musiikillista vaihetta oteta laskuihin mukaan). Kauneus ja meikkaus on aina ollut mua kiinnostavat aiheet, ja pienenä olin äidin mukana jopa kaupassa kruunu päässä! Valitettavasti kruunu jäi seuraavilla kerroilla kotiin, koska pidin sitä ihan vain sen takia, että halusin olla kaunis, mutta olin nolostunut, kun kassatäti oli uteliaana kysynyt, mikä kauneuskilpailun olin voittanut. :D Kenkäkaupassa olin myös kysellyt lasten korkokenkien perään, ja kun niitä ei ollut, olin tyytynyt kävelemään varpaisillani. Harrastin pikkuisena myös balettia, ja halusin pitkät hiukset, joiden kasvattamiseen äiti antoi luvan sillä ehdolla, ettei hänen tarvitsisi niitä joka aamu olla harjaamassa ja laittamassa, vaan hoitaisin hiukseni itse siistiksi kerhoon ja kouluun lähtiessä. Minä suostuin ja opettelin siksi jo varsin nuorena ranskalaisen letin tekemisen, sillä olihan mun saatava pitkä tukka hinnalla millä hyvänsä! :D Koska isosiskoni on nuoruudessaan pyörinyt paljon poikien kanssa ojien pohjilla tullen koulumatkalta kotiin taskut pullollaan sammakonkutua, eikä edelleenkään ole niin kiinnostunut meikeistä kuin minä, olen niin sanotusti itseoppinut meikkaamaan ja laittamaan hiuksiani kauneus- ja muotilehtiä, sekä YouTube-tutorialeja selatessani.  Muistan, että lukioaikoina saatoin usein saapua iltapalalle täydessä tällingissä äidin ihmetellessä, miksi iltaa vasten olen niin laittautunut, mutta helpoinhan kaikkea oli kokeilla illalla, sillä eihän ennen koulua voinut alkaa kokeilemaan eri tyylejä!

Kokosinkin muutamia kuvia kollaaseihin, vuodesta 1993 (1-vuotissyntymäpäivä) aivan tähän päivään asti, jotta tekin näkisitte, millaisten ulkoisten vaiheiden kautta tähän nykyhetkeen on tultu.

1-vuotiskuvaus / tomera 2-vuotias haituvapää mollamaijan kanssa /

kruunupäinen prinsessa 4-vuotiaana aamupalalla / 6-vuotiaana Tukholmassa

Ensimmäisessä kuvassa 14-vuotiaana hiuksissani on oma luonnollinen väri, ensimmäiset hiustenvärjäyskerrat aloitettiin vaaleilla raidoilla kun olin 15-vuotias ja 16-vuotiaana värjättiinkin koko pää tummanruskealla, koska kampaajamme ei suostunut blondaamaan mua. Seuraavalla värjäyskerralla väri syveni entistä tummemmaksi, lähemmäs mustaa, mutta edelleen pysyttiin kuitenkin (onneksi!) ruskeassa

16-vuotiaana v.2008 lisättiin vaaleita raitoja niin kauan, että yleisilme vaaleni  huomattavasti. Huomatkaa myös viimeisestä kuvasta taiteellisuus kuvien ottamisessa ja muokkaamisessa. ;D

2009-vuonna, 17-vuotiaana, aloin kasvattamaan hiuksia wanhaintansseja varten, ja samoin vaalentamaan niitä. Värinpoistoa ei missään vaiheessa tehty, vaan lisättiin aina runsaasti raitoja ja tyveä blondattiin sitä mukaan, kun oma hius sieltä kasvoi esiin. Kulmakarvat olivat tuolloin melko suorassa muodossa ja välillä niihin eksyi vähän liian tummaa kulmakynää.. Hohhjoijaa!

Koska latvoihinkaan ei koskaan siis tehty värinpoistoa, kesti hiusten kokonaisvailtainen vaalentaminen hurjan kauan ja väri oli hieman kellertävä. Wanhojen jälkeen 18-vuotiaana pätkäisinkin hiukset lyhyiksi, jotta sain kasvatettua tummat latvat nopeammin pois. Kulmien muoto vaihteli hieman sen mukaan, miten niitä satuin nyppimään.. :D Sivuotsista aloin myös kasvattamaan pois (alarivin vasemman puoleinen kuva, joka hups, kuuluisi olla aivan ensimmäisenä!).

Valmistuin ylioppilaaksi v.2011, jolloin hiukseni olivat jo kokonaan samaa sävyä -tummanvaaleat. Muutin 19-vuotiaana Turkuun estenomi-opintojen pariin ja pian hiukset vaalenivatkin roimasti ja hopeashampoosta tuli uusi paras ystäväni. Kulmat olivat melko ohuet, mutta säilyttivät suurimmaksi osaksi jo muotoaan.

20-vuotiaana hiukseni olivat edelleen blondatut, mutta kesällä laitatin niihin punertavia raitoja (kuva alanurkassa). Pukeutuminen oli selkeästi huippu trendikästä, samoin poseeraustaidot. ;D

Kulmat saivat myös kasvaa tuuheammiksi ja sain käyttööni I:n vanhat klipsihiustenpidennykset, joita käytin muutamia kertoja ulos viihteelle lähtiessä, hiustenvärinä edelleen superblondi. Pukeutumistyyli alkoi muokkautua mieleiseksi ja hieman aikuisemmaksi -oltiinhan tuolloin jo "oikeasti aikuisia".

Meidän koko luokka koostui tähän mennessä melkein kokonaan blondeista tytöistä, joten halusinkin jotain muutosta! Päädyin liukuväriin v.2013, aloin vihdoin 21-vuotiaana löytää sitä omaa ominta tyyliäni ja sain vihdoin myös kauniit silmälasit, joita kehtasin käyttää muutenkin kuin oppitunneilla tai televisiota sisällä katsellessa!

Nyt 21-vuotiaana, koen löytäneeni oman tyylini ja viihdyn silmälaseissani. Myös meikkaustyylini on melkolailla vakiintunut ja hiusten liukuvärjäys pysynyt, ainoastaan tyvi on tummentunut. Takaraivoon on kuitenkin viimeaikoina hiipinyt ajatus jostain ihan uudenlaisesta hiustyylistä..!

Egotrippi saattaa laulaa, että hei älä koskaan ikinä muutu, mutta ainakin näitä omia kuvia katsellessa, ehkä se muutos on joskus vain ihan hyvästä!  ;)