METALLIC MAUVE FOR GREEN EYES

IsaDoran edellis talven Mesmerizing-juhlakokoelmaan kuuluva kausipaletti Magic Mauves on edelleenkin mun yksi kauneimmista metallin sävyisistä luomiväripaleteista, ja kun eräänä harmaana päivänä teki mieli luoda jotain vähän säihkyvämpää meikkiä, niin luonnollisesti nappasin tämän paletin käyttöön. Rajauksesta tein leikkisän ja perinteisestä poikkeavan yhdistämällä mustaa ja sinistä eyelineria liukuvärimäiseen tapaan, ja huulille valitsin sävymaailmaan matchaavan huulimeikin. Vaikka meikki kokonaisuudessaan onkin hillityn violetti, korostaa se silmieni vihreitä sävyjä tosi kivasti, jonka takia tämänlainen meikki olisikin erittäin passeli vihreäsilmäisille! Ei muuta kun haalimaan violetin sävyisiä luomivärejä ja huulipunia! ;)

// Last winter IsaDora launched it's limited edition Mesmerizing collection with a gorgeous palette 'Magic Mauves', and that palette happens to still be one of my most beautiful metallic colors palette. It once was a very grey day and I wanted to sparkle a bit, so I reached out to 'Magic Mauves'. I played around with the eyeliner and combined blue with regular black, and aslo chose lip color to match with the color scheme. Purple really birngs out the green shades in my eyes, so I recommed every green eyed lady to shop more purple toned eyeshadows and lipsticks! ;)

HURRAW!

Sain viime viikolla erittäin mieleistä sähköpostia, jossa tarjottiin mahdollisuutta päästä testaamaan näitä monellekin jo tutuksi tulleita Hurraw! -huulivoiteita. Itse en ole näihin sen paremmin aiemmin tutustunutkaan, joten olinkin erittäin iloinen saadessani valita muutaman mieleisen maun itselleni! Hurraw!:t ovat täysin luonnollisia ja vegaanisia huulivoiteita, ja ne ovat valmistettu kypsentämättömistä, luonnonmukaisesti viljellyistä raaka-aineista. Huulivoiteiden valikoima oli laaja, ja valinnan vaikeus iski todellakin selatessa toinen toistaan herkullisemman kuuloisien, 22:n huulivoiteen luetteloa (hurraw.fi)! Vai mitä sanotte, miltä kuulostaa esimerkiksi suklaan tai kookoksen tuoksuinen huulirasva?! NAM. Omat valintani osuivat lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen vaniljaan, minttuun, kosteuttavampaan yövoiteeseen sekä erikoisemmin nimettyyn Pitta-huulivoiteeseen.

Vanilja on tietenkin tuttuun ominaiseen tapaansa ihanan karamellinen ja suloisen makean tuoksuinen voide, jolle kivaa kontrastia tuokin valitsemani minttu. Minttu luo huulille hauskan mentholisen ja raikkaan tunteen, joka kestää huulilla levityksen jälkeen jopa noin 15 minuuttia! Tunne ei kuitenkaan ole häiritsevä, päinvastoin -itse tykkään pienestä viileyden ja kihelmöinnin tunteesta ja raikkaasta mintun tuoksusta. Tämä olisi varmasti ihana kesäkuumalla, auringon kuumottamilla huulilla!

Moon Balm:n valitsin ihan tarkoituksella, sillä omat huuleni ovat taas ilmojen viilentyessä alkaneet ikävästi kuivua ja rohtua. Olenkin parina iltana kuorinut niitä Lushin Lip Scrubilla ja levittänyt Moon Balmia vaikuttamaan yöksi, ja amulla huulet ovat olleet aivan ihanan pehmoiset! Moon Balm sisältää manteli-, avokado-­, argan-­ ja kookosöljyä, se on koostumukseltaan muita runsaampi ja kosteuttavampi, ja siksi sopiikin erityisen hyvin yökäyttöön. Tuoksuna vaikuttaa ihanat vanilja ja kamomilla. Pitta puolestaan kuuluu Hurraw!:n kolmen Ayurveda-periaatteiden innoittamana luotujen erikoishuulivoiteiden, Pittan (tuli ja vesi), Vatan (tuuli) ja Kaphan (vesi ja maa) joukkoon. Pittan tuoksuna vaikuttaa trooppinen kookos, sitruunaruoho, minttu ja amalaki-hedelmän uute. Myös tämä luo huulille mukavan, pitkäkestoisen kihelmöivän ja mentholisen tunteen, kiitos raikkaan mintun! 

Kaikki huulivoiteet tuntuvat erittäin miellyttäviltä huulilla ja kosteuttavan tehon oikeasti huomaa! Koostumus on mukavan kermainen, huulet jäävät hillityn kiiltäviksi, eivät lainkaan tahmaisiksi, ja nämä minun valitsemat voiteet eivät myöskään värjää huulia. Valikoimasta kyllä löytyy esimerkiksi kirsikka ja kaneli, jotka tuovat huulille kaunista punertavaa sävyä. Huulivoiteiden litteä muoto on mun mielestä positiivinen juttu, sillä tällöin nämä menevät laukussakin pienempään tilaan, ja esimerkiksi taskussa eivät pullota inhottavasti! Mä olen kauan vannonut Labellon sävyttävien huulivoiteiden nimeen, mutta nyt näitä kokeiltuani.... ei mitään mahiksia! Kyllä vaan nämä nousi kerta heitolla ihan mun suosikeiksi!! Oikeasti kosteuttavia ja niin mukavan tuntuisia huulilla, todellakin tykkään! Hurraa Hurraw!

Onko teillä kokemuksia Hurraw!:n huulivoiteista? :)

* Tuotteet saatu yhteistyön kautta, mutta postaus on täysin omiin rehellisiin mielipiteisiini perustuva, eikä sisällä affiliate linkkejä!

// I got these organ, vegan and raw ingredient lip balms via blog, and was so excited to test these, as I've heard only so much good of them. And everyone's been right -these really ARE the world's best lip balms! So smooth, creamy and actually so moisturizing that my lips stay really soft! There are 22 different delicious flavours and you can check them out here. 

FIRST FALL MAKEUP WITH H&M BEAUTY

Kuka sanoi, ettei kirkasta sinistä voisi käyttää enää syksyllä? No, ei varmaan kukaan, mutta harvemmin kirkkaansinistä kuitenkaan mielletään syksyn sävyihin. Mä olen etsinyt kirkkaansinistä eyelineria jo kesemmällä, mutta ainoa täydellisen värinen vastaan tullut yksilö on ollut YSL:n noin 40 euron arvoinen rajaustussi, joka on hieman liikaa mun budjetille pelkästä eyelinerista. Etsinnät onkin venyneet nyt sitten jo tänne alkusyksyyn, mutta viimeinkin mun odotus palkittiin ja pelastus löytyi H&M:n uudesta meikkilinjasta. Mä olen odottanut muutenkin koko meikkilinjan uudistusta kovalla innolla, ja oonkin siellä työskentelevää ystävääni piinannut varmaan joka tapaamiskerralla kyselemällä, NO JOKO NYT?! Vihdoin viime viikollahan se sitten tapahtui, ja ystäväni vinkkasi mulle sieltä löytyvän kirkkaansinisen nestemäisen eyelinerin. Meitsi riensi heti kurkkaamaan ja kyllä, olihan se kotiin saatava! Tungos ständeillä oli muuten melkoinen, joten mun visiitti jäi suosiolla melko lyhyeen. Täytyy myöhemmin palata tutkailemaan huulipunat ja luomivärit tarkemmin läpi!

 Nyt, kun tuo sininen lineri vihdoin päätyi mun käsiini, päätin soveltaa sen kanssa tämän vuoden ensimmäisen syysmeikin! Kaveriksi valitsin muuten syksyisiä värejä: lämmintä kuparia, ruskeaa, hieman kultaa ja viininpunaista -ja täähän toimii tosi kivasti! Vai mitä te ootte mieltä, eikös kirkas sininen ole sittenkin aika ihana syksysävy?!

EYELINER - H&M Aqua Liquid Eyeliner (Got The Blues)

LASHES - Depend Cosmetic (4777)

LIPS - IsaDora Perfect Lipliner (42 Plum) & L'Oréal Paris Colour Caresse Shine Stain (300 Juliet)

Ja täytyy muuten mainita tästä eyelinerista vielä se, että tämähän on todella laadukas! Siveltimellä saa todella tarkkaa jälkeä ja vaikka tämä ei vedenkestävä olekaan, niin ei muuten hevillä kuitenkaan suttaannu, vaan tätä saa hieman hieroskella ja hangata, jotta se lähtisi leviämään. Tai no, eihän tämä oikeastaan edes leviä, vaan halkeilee ns. palasina pois, jolloin varsinaista suttua on oikeasti aika vaikea saada aikaan. Väreistä tämän sinisen lisäksi lötyy perus mustaa, kultaa, ruusukultaa, ruskeaa, hopeaa, vaaleansinistä... valikoima on laaja! Peukku tälle!

// Who said you couldn't use bright blue at fall? Well, probably no-one, but it happens to be a color many of us don't link in fall colors. To be honest, I've been searching for the perfect bright blue liquid eyeliner for ages, but have failed to find one to fit my budget (I found absoutely gorgeous blue felt tip eyeliner from YSL but around 40 euros is just too much for me for an eyeliner!). To my fortune, H&M launched their new makeup collection last week, and my friend who works there and who knew I was waiting for them like a moon to rise, told me they have a bright blue liquid eyeliner! So naturally I had to have it. And oh how pretty it is! Though, not quite as light blue as the YSL one which I would have preferred. However, since the sunny summer days where a blue eyeliner would have been brilliant seem to only be a memory these days, I thought to play around and make it work with fall colors aswell! I combined it with warm copper, brown, a bit of gold and wine red and even though I say this myself, it looks pretty good!! How do you like blue in fall makeup?

TONTOURING - varjostukset itseruskettavalla??

Jos kasvojen varjostus eli contouring on sulle "se juttu", oot varmasti kuullut myös termit baking, strobing ja clown contouring. Tähän ei kuitenkaan olla meikkimaailmassa pysähdytty, vaan nyt uutena it-juttuna vaikuttaa tontouring. Siis mikä? No kasvojen varjostaminen itseruskettavalla!

Ajatuksena on käyttää ensin koko kasvoille jotain kevyttä ruskettavaa, jonka jälkeen tehdään tummemmalla itseruskettavalla varjostukset poskiluiden alle, ohimoille ja nenänvarteen -minne sitä normaalisti meikilläkin varjostuksia luotaisiin. Tällainen varjostus on myös pitkäaikainen, ja voi kestää lähemmäs viikon. Periaatteesa esimerkiksi etelän lomamatkalle lähtiessä voisi meikit jättää suosiolla kotiin, kun kasvoilla olisi semi-permanent -tyyliin jo varjostukset valmiina! Kuulostaa mukavalta, eikös?

Joo, ideanahan tää kuulostaa vallan loistavalta. "I woke up like this" -lausahdus saisi aivan uuden merkityksen, kun aamunaama olisikin jo valmiiksi slimmattu ja poskipäät hipoisi taivaita! Ja tosiaan kesäaikaan ei välttämättä tarvitsisi niin kauheasti säätää meikkivoiteiden ja varjostusvärien kanssa, jos kasvot olisivat jo aamusta hehkuvat ja piirteet kauniisti korostettu. Mutta. Aina se kuuluisa mutta. :D Mä voin itse vaan kuvitella ne kamalat läikät ja rannut, mitä itseruskettavalla sekoilun seurauksena voisi pahimmassa mahdollisessa tapauksessa kasvoilleen hankkia. Ja joita joutuisi sitten sen maksimissaan viikon verran häpeämään ja peittelemään meikillä. Meikittä olo olisikin yhtäkkiä ihan kamalan vastenmielistä! Eh. Ei enää kuulostakkaan niin mukavalta. Sitä en voi kieltää, etteikö tällä ihan kaunistakin jälkeä voi saada aikaan, sillä muutamia kuvia nähneenä se kyllä on mahdollista. Henkilökohtainen mielipiteeni alun innostuksen ja kokeilunhalun seurauksena on kuitenkin se, että riskit kasvojen pilaamisesta viikoksi on liian suuret, ja ihan mielelläni tartun jatkossakin meikkeihini varjostuksia tehdessä. Mitä te ootte mieltä "tontouringista"? Hitti vai huti? ;)

Tässä vielä ihanan Wayne Gossin video aiheeseen liittyen:

// If you love contouring you're also most likely familiar with baking, strobing and clown contouring. But oh no, the developement doesn't stop there! The new IT THING happens to be tontouring! Contouring with a self-tanner. 

What sounds like a marvellous idea ("I woke up like this" would definately have a new meaning!), is actually getting me kinda scared. You know, all the streaks and mess you potentially could end up having on your beautiful face. Eh. Doesn't sound too marvellous enymore, does it? Hence, my personal opinion on the matter is that the risks of ruining your face for about a week is too high and I'm more than happy to reach out to my old beloved makeup to get my contouring on point. How do you feel about this? Oh, and here's a video of the matter from the ever-so-lovely Wayne Goss.

MY HAIR HISTORY

Erika postasi tuossa hiljattain omasta hiushistoriastaan, joka muistutti mun mieleen, että mullahan on lojunut täällä luonnoksissa samanlainen postaus jo pitkän pitkän aikaa! Erikan inspiroimana päätin siis vihdoin palata tän postauksen pariin ja saattaa sen julkaisukelpoiseen muotoon. Hiusaiheisia postauksia on aiemmin toivottukin, joten tässä nyt ainakin olisi runsaasti hiusasiaa. Nyt pääsettekin siis kurkkaamaan mun omaan (kovin turvalliseen ja jojoilevaan) hiushistoriaani aivan lapsesta tähän nykyhetkeen -toivottavasti tykkäätte ja jaksatte lueskella loppuun asti!

Ihan pienenä mulla oli tosi ohut poikamainen hapsutukka, mutta siitä kasvettua mulla oli se tyypillinen sen ajan pikkutyttöjen leikkaus: polkka jonnekin korvalehtiin asti ja otsis. Mutta eihän prinsessalla sopinut olla lyhyttä tukkaa, joten kerhoon mennessä kinusin äidiltä luvan kasvattaa pitkän tukan. Äiti suostui sillä ehdolla, että opettelen myöhemmin itse laittamaan sen tarvittaessa siististi kiinni ja leteille. Harmi, kun mulla ei nyt koneelta tai muistitikuilta mistään löytynyt kuvaa, missä ne pitkät hiukset olisi sitten ollut auki.. :D 

Tuossa viimeisessä kuvassa olen ehkä jotain 6-7 vuotias, jolloin tukka oli jo tosi pitkä, mutta usein pidin sitä kuitenkin ponnarilla tai puoliponnarilla. Etutukka oli pop jonnekin 4-luokalle asti. Kakkosluokalla leikkasin jostain aivopierusta johtuen polkan, jota muistan katuneeni heti. Siitä alkoikin taas armoton kasvatus, ja kutosella mulla olikin taas lapaluihin asti ylettyvä ohut liuhutukka.

Yläasteelle mentäessä halusin kuitenkin poikkasta pitkän lettini ja tässä ekassa kuvassa, v.2006, mulla näkyykin vielä täysin oma väri. Sen jälkeen aloin kevyesti raidoittamaan sitä vaalealla, sillä olin pienestä asti haaveillut täysin vaaleista kutreista.

Silloinen kotipaikkakunnan kampaaja ei kuitenkaan jostain syystä suostunut alkamaan täysin blondaamaan mua, joten vuonna 2008 päädyttiin sitten ruskeaan. Aluksi väri oli sellainen keskiruskea, mutta pikkuhiljaa mentiin aina vaan tummempaan ja tummempaan ja lopultahan tuo oli jo lähellä mustaa! Ja hei huomasittehan tuon super paksun sivuotsiksen?! :D

2009 aloin lisäämään tummaan vaaleita raitoja tuohon päälle, ja siitä pikkuhiljaa kesällä raitoja lisäten mentiin taas vaaleampaan päin. Halusin nimittäin Wanhojen Tansseihin pitkän vaalean tukan, ja tuo tokavika kuva näyttääkin aika lailla sen pituuden mihin sain tän lettini kasvatettua.

Vika kuva on 2010 alkuvuodesta, eli aika vaaleaan päästiin! 

Mutta koska mun hiuksille ei koskaan tehty värinpoistoa tai muuta vastaavaa, oli pituuksissa vielä runsaasti tummaa jäljellä, vaikka päältä olinkin jo ihan blondi. 2010 päätinkin leikata pitkän polkan, jotta pääsisin nopeammin koko vaaleaan.

18-vuotissynttäreilläni olinkin lopulta täysin vaalea, mutta joo, aika keltainen. :D Sitten alkoikin taas kasvatus, sillä halusin ylppärijuhliin pitkän tukan!

Lukio loppui ja heti syksyllä 2011 muutin Turkuun. Koulussa meillä oli muutamat hiusopintojen tunnit ja opeteltiin hiusten värjäystä, jonka seurauksena meitsi sai vihdoin itselleen täysin platinablondin tukan, jota I:n kanssa värjäiltiin aina vaan vaaleammaksi. Nyt tuli myös hopeashampoosta paras kaveri, sillä blondisokeus oli todellakin iskenyt muhun ja halusin väristä aina vaan viileämmän. 

Kesällä 2012 otin vaalean piristykseksi punertavia raitoja, jotka näytti kyllä tosi kivalta, mutta eivät kuitenkaan pysyneet mun puhki blondatussa tukassa kovinkaan kauaa. Ylläpidin niitä ehkä kahden kampaamokerran verran.

Mua alkoi punertavien raitojen myötä kuitenkin kiinnostaa vähän monisävyisempi tukka pelkän platinablondin sijaan, ja niimpä ostin kotiin kuparisen/karamellisen color maskin, jota levitin liukuvärimäisesti tyveen. Vaikka nyt itse sanonkin, niin täähän on ihan hurjan kivan näköinen! Tää oli kuitenkin vain nopea kokeilu, enkä ylläpitänyt sitä kauaakaan, vaan palasin vielä blondiin,

Melkein koko meidän luokka oli hetkessä täynnä täysin blondeja tyttöjä ja mua alkoi ärsyttämään samaan massaan kuuluminen, kun kaikki näytimme ihan samalta! :D Tuon mun aiemman kuparisen liukuvärikokeilun innoittamana, päätinkin alkuvuonna 2013 haluta itselleni sen kuuluisan ja silloin kovassa huudossa olevan ombrén. Ja tällähän ollaankin menty sitten todella kauan!

Syksyllä 2013 hankin uudet silmälasit, joita kehtasin käyttää myös julkisesti ja uusista mustista kehyksistä johtuen tykkäsin kehystää kasvoja yhä tummemmalla ruskealla. Niimpä värjäilin itse tyveä tummaksi, ja kirkastelin välillä itse myös latvoja. Sain tosi paljon kehuja mun omista kotivärjäilyistä, ja olin niin ylpeä itsestäni, kun kuulin muutamien tyttöjen menneen mun kuvan kanssa kampaajalle. :') Kerran yksi tyttö tuli jopa baarin vessassa pyytämään lupaa ottaa kuvaa mun hiuksista, jotta voisi viedä sen mallikuvana omalle kampaajalleen! 

Kesällä 2014 kokeilin kuparisia latvoja, löin vaan sen vanhan kuparisen color maskin päähän, jota en onneksi ollut hävittänyt, ja tadaa! Tykkäsin hirmuisesti ja ne sopi niin kivasti yhteen todella tumman tyven kanssa. Niistä eroon pääseminen ei sitten kuitenkaan enää kotikonstein onnistunutkaan, vaan oman sähläykseni jälkeen jouduin marssimaan häntä koipien välissä kampaajalle, joka onneksi pelasti mun sekasikiötukan taas tuhkanvaaleaksi pitkäksi polkaksi.

Mutta koska olin niin laiska oikeasti hoitamaan mun tukkaa, sai se taas kasvaa ja muuttua ihan järkyttäväksi pullasuti-hampuksi latvoista. Värjäilin itse edelleen tyveä tummalla, mutta latvoihin en uskaltanut enää koskea kuin ehkä kerran tai kaksi. Eka kuva näyttää sen kaiken kamalan värikirjon mitä tässä tukassa oli vielä nyt 2015 maaliskuussa. Siis yök! Hopeashampoo ei enää purrut tummanvaleaan keskivaiheeseen, jolloin tässä mentiin tummasta ruskeasta keltaisen-oranssiin ja siitä hopeisen vaaleisiin latvoihin. Ihan kamalaa, oikeesti. :D Pidinkin mun tukkaa aina kiinni, koska silloin se näytti edes jotenkin järkevältä. Ja tuntuihan tuo pitkä ponnari tosi kivalta! 

Huhtikuiseen Indiedaysin gaalaan leikkasin kuitenkin vihdoin polkan ja sain mun hiuksista taas kauniit. Tumman tyven lisäksi ja tasapainoittamaan vanhaa ylikasvanutta liukuväriä, lisättiin muutama vaalea raita. Koska mun vanha liukuväri oli kasvanut jo todella pitkälle, vaaleiden latvojen pois leikkaaminen aiheutti sen, että yleisilme jäi raidoista huolimatta melko tummaksi. 

Niinkuin ehkä tästä koko hiushistoriasta voi tässä vaiheessa jo päätellä, mä pidän vaalemmasta lookista itselläni. Vaikka tuo tummempi polkka oli aluksi tosi kiva, niin ei se tuntunut kuitenkaan omalta ja kaipasin kasvojeni ympärille lisää vaaleaa. Koko kesän annoin värin haalistua auringossa, ja nyt elokuussa kävinkin lisäämässä taas reilusti lisää vaaleita raitoja, jolloin yleisilmeestä saatin hetkessä raikkaampi. Tässä luonnollisen vaaleassa tunnen oloni omaksi itsekseni. Ja vaikka enemmän vaalea kovasti houkuttaakin, niin täysin blondiin en kuitenkaan koskaan aio palata (ellen halua nuortua kymmentä vuotta!). Vaikka sitä on tähän nykyiseen lookkiin nyt kovin tyytyväinen, niin jotenkin sitä kuitenkin jo miettii, että mitähän sitä ensi kampaamokerralla tekisi..?! ;) Ideoita?

Oon tykästynyt kovasti siihen harmaaseen granny hair -lookkiin, mistä joskus aiemmin taisin täällä blogissa puhuakin. Myös sellainen tuhkainen vaalea violetti houkuttaisi niiiiin kovasti, mutta. Aina se mutta! Koska mun hius vetää niin herkästi keltaiseen, olisi harmaa sekä vaalea tuhkainen violetti aivan tuskaa ylläpitää. Niimpä oon siitä haavesta kyllä luopunut, mutta ah ja voi, miten silti niin kovasti houkuttaisi... :D

// I was inspired by Erika from NUDE-blog and decided to make my own post about my hair history. It's never been anything dramatic, basically just going back and forth with dark and blonde, short and long. Now I think I've finally found the sandy blond color and long bob to be "my thing", but I'm still constantly thinking what to do next!?