4.9.2014

I KEEP GOING TO THE RIVER TO PRAY, 'CAUSE I NEED SOMETHING THAT CAN WASH OUT THE PAIN

Viime viikot on olleet melkoista hässäkkää; töissä tyhjeni paikat hiljalleen, syksy, sateet ja viilenevät illat alkoi tehdä tuloaan, ja nytkin on hommia vaikka muille jakaa! Koska en oo kertakaikkiaan ehtinyt kuvaamaan teille uutta tutorialia, niin halusin tulla raottaan teille hieman mun parin kuluneen viikon puuhailuja.

Elokuun alussa suljettiin töissä kolmas kerros, kun siellä jäljellä olleet tavarat siirrettiin alempiin kerroksiin. Tauolle saatiinkin aina limboilla keltaisten eristysnauhojen alitse ja makalla satunnaisesti hoitaa myös hieman myymäläkalustemyyntiä, joka vielä tuolloin sijoittui vallan jo suljettuun ylimpään kerrokseen. Löysin myös ihanat korkkarit kerran kaupungilla kierrellessäni ja kauan pohdinkin, ostaisinko kyseiset kengät vai en. Lopulta päädyin jättämään ne kauppaan ja ajattelin hakevani ne itselleni seuraavana päivänä, jos siltä alkaisi tunutmaan. Vieläkin välillä mietin kuinka kivat nuo olisi olleet, mutta en kuitenkaan koskaan palannut niitä kotiuttamaan. Ehkä mä nyt syksyn ja talven tullen en noin avoimia remmikenkiä olisi hirveästi edes käyttänytkään. :) Tuo viimeisen kuvan lausahdus on mun mielestä myös todella hyvin sanottu. Se on vain huono päivä, ei huono elämä. Hetkiä, jolloin tuota sanomaa olisi ollut hyvä muistuttaa mieleen on viimeviikkoina ollut melko useesti. Musta tuntuu, että tää kesän jälkeinen "arkeen paluu" on ollut hirveen stressaavaa ja huonoja päiviä on ollut vaihteeksi taas melko paljon. Viimeksi tänään sain kuulla meidän koiravanhuksen olleen kaksi päivää tiputuksessa vatsataudin ja todella heikon kunnon takia...edes jalat ei enää pojalla kantaneet. Kipushokki -aivan kamala ajatella, että toinen on kärsinyt niin kovasti, mutta ei kuitenkaan ole vikissyt tai valittanut ääneen. Tällaisina sairastumisen hetkinä mulle tulee aina jotenkin todella paha mieli siitä, että asutaan porukoiden kanssa niin kaukana toisistaan, jolloin en koiravanhusta pääsen niin usein näkemään. Milloin vaan voi olla se viimeinen päivä kun toinen tällä enää on, ja oikeesti kurkkua kuristaa, kun tiedän, etten kotona oo saattanut käydä moneen kuukauteen. Tässä mä oon ihan valehtelematta itkenyt, kun siskon kanssa äsken puhelimessa juteltiin. Että tääkin nyt vielä tän muun uupumuksen päälle... Ilmeisesti mistään kovin vakavasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka kriittisimmällä hetkellä lääkärit olikin meidän porukoita kehottanut valmistumaan pahimpaan. Nyt on kuitenkin selvinnyt syyksi eturauhastuehduksen aiheuttama verenmyrkytys, joka on lääkkeillä hoidettavissa. Maksan pienentyminenkin saattaa olla iästä johtuvaa muutosta, joka ei ole vaarallista. Jotain omituista, vielä tuntematonta, ultrassa oli kuitenkin vatsasta löydetty, ja sitä nyt tutkitaan lisää huomenna. Yöksi R on haettu kotiin, mutta aamulla isä vie sen klinikalle siksi aikaa, kun ne on äidin kanssa töissä. Paremmalta ilmeisesti jo nyt näyttää, toivotaan, että vanhus siitä paranee.  

Ja vaikka juuri kirjotin arkeen palaamisesta, niin eihän mulla varsinaista kesälomaa edes ole ollut. Mun kesää kuvaakin erittäin osuvasti tuo kollaasin eka kuva. Herätykset ei tosin suurimmaksi osaksi ollut aamuvuoroja, jolloin nukkua sai ihan riittämiin, mutta silti tuo herätyksen pitkittäminen ja siitä johtunut laittautumisesta tinkiminen oli kyllä usein läsnä. Halloween-teemaan ei kuitenkaan omasta mielestä ajauduttu.. ;D Mun aamuvuoroputki alkoi itseasiassa juur silloin, kun tänne Turkuun saapui koko viikon kestävä sade-aalto. Of course. No, mikäs siinä kaatosateessa kävellessä. Kermit mun oli lisättävä tähän vaan ihan siitä syystä, että tuo kuva oli vaan niin mainio!

Kävin hiuskriisin iskiessä kampaajalla ja sain ihan mahtavan uuden tukan, ja pitkästä aikaa ollutta vapaata viikonloppua vietin mun kahden työkaverin kanssa. Juotiin mojitoja ja parannettiin maailmaa, käytiin ulkona sangrialla ja toisen kanssa jatkettiin iltaa vielä vähän tanssahtelemallakin. Mä tartuin myös hanskoihin ja tein yhtenä vapaapäivänä kunnon suursiivouksen! Vitsi miten ylpee olin itestäni, kuutisen tuntia tehokasta puunausta. ;D Siivousurakan jälkeen palkitsin itseni laittamalla kynsille J:n mulle Lontoosta tuomaa keltaista kynsilakkaa, jonka koristelin vielä roosakullan värisellä glitterlakalla.

Töiden jälkeen tekee usein mieli rentoutua jotenkin, ja kerran kävinkin hakemassa kotimatkalle frozen yoghurt -smoothien.  Jäin myös koukkuun tuollaisiin Nivean Refining Clear-Up Strips -mustapäidenpoistajaliuskoihin! En aluks uskonut niiden tehoon, mutta todellakin suosittelen! Pois vetäisy lievästi sanottuna hieman kirpaisee, heh, mutta näillä todella lähtee myös epäpuhtaudet!

Ja niin se vaan tuli. Elokuun viimeinen päivä ja meidän myymälän ovien sulkeminen. Kahviossa tarjolla olikin viimeisenä viikkona joka päivä kasoittain herkkuja ja kiitos-viestejä, isoimpana tietenkin meidän johtajan tuoma vadelmakakku. Mun periaatteessa viimestä työpäivää lähdin muistamaan I:n kanssa Turun yöhön. Edellisviikon S:n mojitoista innostuneena halusin kokeilla niiden tekoo itsekin, ja mun mielestä ne onnistu ihan kiitettävästi! Seuraavana päivänä kuvasinkin sitten teille tuon ensimmäisen smoky-eye tutorialin. :)

Tää viikko onkin mennyt tällaisissa tunnelmissa. Varsinainen työ asiakaspalvelussa ja kosmetiikkamyyjänä loppui, mutta meitä jäi vielä sekalainen sakki pakkaushommiin. Joka aamu puoli kuudelta ylös, seitsemäksi töihin, siellä inventointia, hyllyjen purkua, tavaroiden roudaamista, hassuttelua, kolmelta kotiin ja kouluhommien pariin! Huh. Oon kyllä niin poikki. Onneks huomenna on sitten ihan virallisesti viiminen työpäivä, niin saa vähän hengähtää. Tosin seuraavaks mun päivät täytyykin sitten taas päätoimisesti opiskelusta, jota näin vikana vuonna saa vielä tehdä ihan tosissaan. Puhuttiin tänään muutamien työkavereiden kanssa, että vielä ei tunnu erityisen haikeelta, kun ollaan kaikki jotenkin niin väsyneitä, mutta varmasti tulee olemaan outoa, kun Anttilaa ei tuossa kävelykadulla enää sitten olekaan... Niitä ihania ihmisiä tulee kyllä ikävä. Vaikka vaan vuoden tuolla ehdin ollakin, niin työkaverit oli kyllä maailman parhaita. Osasta tuli hyviäkin ystäviä, joita on suunnitelmissa nähdä jatkossakin. ♥ 

Mitenkäs teidän viimepäivät on sujuneet? :) Mä lupaan palailla uusien tutojen kanssa niin pian kuin vaan ehdin!

12 kommenttia:

  1. Voi kun oot kaunis! ♥ Aivan upea nainen!
    Mutta kuules, ootko nyt ihan kunnossa? Rauhottuuko sulla nyt töiden loppumisen myötä vähän tilanne, ettei sulla oliskaan niin paljon velvollisuuksia hoidettavana? Ymmärräthän ottaa tilanteen ajoissa kiinni, tiedän mistä puhun. Monesti sitä yliuupumusta ei edes huomaa kun vasta sitten, kun se on jo päällä eikä sitä voi enää estää tulemasta. Pidä itsestäs huoli nyt, ja keskity nyt ainoastaan siihen kouluun, jos se yhtään on mahdollista! ♥ Voimia hurjasti sinne! Ja tuo koira-juttukin vielä.. Koiraihmisenä ymmärrän, kuinka ikäviä tilanteita nuo on :( Mun lapsuudenkodissa oli koira, joka tuli meille kun olin 4-vuotias. Koira piti lopettaa kun olin 16, eli käytännössä se karvapylly oli ollu siinä lähes koko mun elämän. Se oli kyllä raskas luopuminen, mutta silti vaan täytyy miettiä sitä kivuttomuuteen päästämistä sitten kun sen aika on. Toivottavasti teidän koira kuitenkin sais vielä aikaa teidän kanssa, ja viettää leppoisia eläkepäiviä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kaunis Vilma! ♥
      En kyllä kiellä etteikö parin viikon loma ja maisemanvaihdos tekisi varmasti ihan hyvää, mutta kyllä tää tilanne rauhoittuu nyt ensi viikolle, kun vika työpäivä huomenna. :) Koulua toki saa painaa päivittäin, mutta sen ohelle en kyllä oo nyt ottamassa mitään muuta -uutta työtä toki mietin näin taloudellisista syistä, mutta just nyt en sitä jaksais ja opiskelu kärsisi, niin oon päättänyt tosiaan keskittyy nyt vaan pelkästään tohon kouluun. Että kyllä mä uskon tän tästä lutviutuvan, kun vaan saan tän viikon alta pois ja kouluhommat taas kunnolla käyntiin! :) Musta on oikeesti ihana kuulla, että joku siellä välittää, ihan tuntematon ihminen! Oot upee. ♥ Muistan lukeneeni kanssa sun romahduksesta, ja sitä koitan muistellakkin, kun tuntuu, ettei jaksa. Että täytyy rauhoittua. Huominen vielä painetaan kahta hommaa voimalla, mut sit kun on vaan koulu, niin uskon sen siitä tasaantuvan. Ja voi, voin vaan kuvitella miten raskasta karvapallosta on luopua, sitten kun sen aika koittaa. :( Sitä päivää peläten... Mutta oon kyllä ehdottomasti samaa mieltä sun kanssa, että toisen en saa antaa kärsiä. Jos on vanha ja sairas, niin meilummin luopuu silloin, kun on vielä hyvä mielikuva viimeisenä. Kärsiminen ja kituuttaminen ei oo kummallekaan osapuolelle oikein. Mutta toivotaan tosiaan, että vielä olisi meidän herralla aikaa.. ♥ Haleja Vilma sulle!

      Poista
  2. mä niin jaan sun kans fiilikset kiireestä ja stressistä! oon kans vielä itsekin töissä, ja parit vähäiset vapaapäivät menee kaikki muuttohommissa ja sitä myötä kuhmon ja joensuun väliä ajaessa. oon niin poikki, ja kaipaan vaan unta. reilun viikon päästä loppuu sunnuntaina illalla työt, jonka jälkeen muutan itsekin virallisesti taas joensuuhun ja meen maanantaina koulun penkkiä kuluttamaan, huuuuh. toivotaan että sullakin kiireet hellittää, ja saat taas enemmän aikaa itsellesi! <3 ja hurjasti tsemppiä sulle ja teidän koirulille, toivotaan että se paranee pian ♥ lemmikit on jotain niin rakasta ja tärkeetä, ettei niiden menettämisen kamaluutta uskalla edes kuvitella. tsemppihaleja sulle pauliina! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni ♥ Huh huh! Voin vaan kuvitella kuinka uupunut sä oot, kun joudut vielä muuttoakin roudaamaan kahden kaupungin välillä! :| Uni on jäänyt itelläkin hieman vähäiselle nyt tän viikon aikana, kun on niin aikaiset herätykset enkä osaa mennä tarpeeks ajoissa nukkuun, joten ootan sitä, kun tän viikon jälkeen saa nukkua! Tsemppiä ja jaksamista Jenni sullekin ihan hurjasti! ♥ Kyllä sullakin varmasti rahuoittuu, kun saat muuton valmiiksia ja asetut kunnolla Joensuuhun ja koulurytmi alkaa. Voimia! ♥

      Poista
  3. Upeita kuvia <3
    Toivottavasi teidän koira paranee pian <3

    VastaaPoista
  4. ihanaa kuulla siun kuulumisia, vaikka harmi että siulla on ollut noin paljon huonoja päiviä! :/ tuo myymälän sulkeminen on varmasti tosi stressaavaa, toivotaan että löytäisit piakkoin uuden työpaikan! :) ja voi että, miulle tuli niin mieleen tuosta teidän koirasta kun noin kaksi vuotta sitten joulun aikaan meidän koira- ja kissavanhus lopetettiin, molemmat samaan aikaan :'( molemmilla oli jo niin paljon vanhuuden tuomia vaivoja että lopettaminen tuntui silloin parhaalta ratkaisulta.. välillä kyllä iskee kauhea ikävä kun miettii niitä karvakuonoja<3 :(
    voimia siulle syksyyn, kyllä kaikki järjestyy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kamalaa varmasti luopua kahdesta lemmikistä samaan aikaan! :( Onhan ne osaltaan aivan perheenjäseniä. Apua, sulla on ollut kyllä varmasti kova paikka :( ♥ Toisaalta itseekin pelottaa meidän koiran lopettaminen, mutta koitan samalla ajatella, että parempi niin, kuin antaa sen kärsiä.. No, katsotaan miten sille käy, vielä ei tiedä varmaksi paraneeko tuosta vai ei.. :/ Kiitos Tuuli kommentistasi, oot ihana ♥

      Poista
  5. Toivottavasti koira saadaan kuntoon, ihan surettaa nähä kun niillä on joku vialla ja ne ei osaa siitä kertoa:( Mutta tutoja innolla odottelen!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! :( Toivotaan parasta. Kiittos Viivi ♥ Ja kiva kuulla, että tutoja jo odotellaan!

      Poista
  6. Kiirettä sekä jonkumoista stressiä mulla oli melkeinpä koko kesä ja nyt se on täällä päin hellittänyt. Siihen päälle oli vielä uusi ja ensimmäinen koti mitä piti/halusi laittaa ja just niihin kotihommiin tutustumista. Eli ei oikein osannut vielä kaikkea automaattisesti tehdä ja hommat kasaantui käsiin.. + pitkät työpäivät. Tiedän siis jollain lailla tunteen! Tsemppiä sulle, kyllä se siitä sitten:) Ja täällä odottelen jo innolla uusia meikkitutoja!:3 Ihanat noi valkoiset korkkarit! ♥
    Ja kiitti tosta nivean liuskavinkistä, pakko kokeilla mut hui kipu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, sullakin riiittänyt kiirettä ja stressiä kesällä! Jännä, miten kesän ajattelee aina olevan se aika, jolloin rentoutuu, mutta eipä se aina niin vaan täysin menekään.. :D Onneks sulla on tilanne jo rauhoittunut, toivottavasti se itelläkin alkaisi pian hellittää.

      Niin kiva kuulla, että uusia meikkitutoja jo odotellaan! ♥ Ja voi, noi korkkarit oli kyllä kivat... Olispa ollut alkukesä kun ne bongasin, niin varmasti olisi lähtenyt kotiin! Ja ihan hyvin tuota Niven mustapääpoistajaa uskaltaa kokeilla! Aika lailla se ainakin mulla kirpaisi, poikaystäväkin kauhisteli, kun hampaat irvessä ulisten sen kiskaisin pois (tarttuu niin tiukasti ihoon kiinni), mutta se on kuitenkin niin pieni hetki ja kun tuote kuitenkin oikeesti toimii, niin sen kivunkin kestää paremmin! ;)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! / Thank you for your comment!