I KEEP GOING TO THE RIVER TO PRAY, 'CAUSE I NEED SOMETHING THAT CAN WASH OUT THE PAIN

Viime viikot on olleet melkoista hässäkkää; töissä tyhjeni paikat hiljalleen, syksy, sateet ja viilenevät illat alkoi tehdä tuloaan, ja nytkin on hommia vaikka muille jakaa! Koska en oo kertakaikkiaan ehtinyt kuvaamaan teille uutta tutorialia, niin halusin tulla raottaan teille hieman mun parin kuluneen viikon puuhailuja.

Elokuun alussa suljettiin töissä kolmas kerros, kun siellä jäljellä olleet tavarat siirrettiin alempiin kerroksiin. Tauolle saatiinkin aina limboilla keltaisten eristysnauhojen alitse ja makalla satunnaisesti hoitaa myös hieman myymäläkalustemyyntiä, joka vielä tuolloin sijoittui vallan jo suljettuun ylimpään kerrokseen. Löysin myös ihanat korkkarit kerran kaupungilla kierrellessäni ja kauan pohdinkin, ostaisinko kyseiset kengät vai en. Lopulta päädyin jättämään ne kauppaan ja ajattelin hakevani ne itselleni seuraavana päivänä, jos siltä alkaisi tunutmaan. Vieläkin välillä mietin kuinka kivat nuo olisi olleet, mutta en kuitenkaan koskaan palannut niitä kotiuttamaan. Ehkä mä nyt syksyn ja talven tullen en noin avoimia remmikenkiä olisi hirveästi edes käyttänytkään. :) Tuo viimeisen kuvan lausahdus on mun mielestä myös todella hyvin sanottu. Se on vain huono päivä, ei huono elämä. Hetkiä, jolloin tuota sanomaa olisi ollut hyvä muistuttaa mieleen on viimeviikkoina ollut melko useesti. Musta tuntuu, että tää kesän jälkeinen "arkeen paluu" on ollut hirveen stressaavaa ja huonoja päiviä on ollut vaihteeksi taas melko paljon. Viimeksi tänään sain kuulla meidän koiravanhuksen olleen kaksi päivää tiputuksessa vatsataudin ja todella heikon kunnon takia...edes jalat ei enää pojalla kantaneet. Kipushokki -aivan kamala ajatella, että toinen on kärsinyt niin kovasti, mutta ei kuitenkaan ole vikissyt tai valittanut ääneen. Tällaisina sairastumisen hetkinä mulle tulee aina jotenkin todella paha mieli siitä, että asutaan porukoiden kanssa niin kaukana toisistaan, jolloin en koiravanhusta pääsen niin usein näkemään. Milloin vaan voi olla se viimeinen päivä kun toinen tällä enää on, ja oikeesti kurkkua kuristaa, kun tiedän, etten kotona oo saattanut käydä moneen kuukauteen. Tässä mä oon ihan valehtelematta itkenyt, kun siskon kanssa äsken puhelimessa juteltiin. Että tääkin nyt vielä tän muun uupumuksen päälle... Ilmeisesti mistään kovin vakavasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka kriittisimmällä hetkellä lääkärit olikin meidän porukoita kehottanut valmistumaan pahimpaan. Nyt on kuitenkin selvinnyt syyksi eturauhastuehduksen aiheuttama verenmyrkytys, joka on lääkkeillä hoidettavissa. Maksan pienentyminenkin saattaa olla iästä johtuvaa muutosta, joka ei ole vaarallista. Jotain omituista, vielä tuntematonta, ultrassa oli kuitenkin vatsasta löydetty, ja sitä nyt tutkitaan lisää huomenna. Yöksi R on haettu kotiin, mutta aamulla isä vie sen klinikalle siksi aikaa, kun ne on äidin kanssa töissä. Paremmalta ilmeisesti jo nyt näyttää, toivotaan, että vanhus siitä paranee. ♥ ♥

Ja vaikka juuri kirjotin arkeen palaamisesta, niin eihän mulla varsinaista kesälomaa edes ole ollut. Mun kesää kuvaakin erittäin osuvasti tuo kollaasin eka kuva. Herätykset ei tosin suurimmaksi osaksi ollut aamuvuoroja, jolloin nukkua sai ihan riittämiin, mutta silti tuo herätyksen pitkittäminen ja siitä johtunut laittautumisesta tinkiminen oli kyllä usein läsnä. Halloween-teemaan ei kuitenkaan omasta mielestä ajauduttu.. ;D Mun aamuvuoroputki alkoi itseasiassa juur silloin, kun tänne Turkuun saapui koko viikon kestävä sade-aalto. Of course. No, mikäs siinä kaatosateessa kävellessä. Kermit mun oli lisättävä tähän vaan ihan siitä syystä, että tuo kuva oli vaan niin mainio!

Kävin hiuskriisin iskiessä kampaajalla ja sain ihan mahtavan uuden tukan, ja pitkästä aikaa ollutta vapaata viikonloppua vietin mun kahden työkaverin kanssa. ♥ Juotiin mojitoja ja parannettiin maailmaa, käytiin ulkona sangrialla ja toisen kanssa jatkettiin iltaa vielä vähän tanssahtelemallakin. Mä tartuin myös hanskoihin ja tein yhtenä vapaapäivänä kunnon suursiivouksen! Vitsi miten ylpee olin itestäni, kuutisen tuntia tehokasta puunausta. ;D Siivousurakan jälkeen palkitsin itseni laittamalla kynsille J:n mulle Lontoosta tuomaa keltaista kynsilakkaa, jonka koristelin vielä roosakullan värisellä glitterlakalla.

Töiden jälkeen tekee usein mieli rentoutua jotenkin, ja kerran kävinkin hakemassa kotimatkalle frozen yoghurt -smoothien. ♥ Jäin myös koukkuun tuollaisiin Nivean Refining Clear-Up Strips -mustapäidenpoistajaliuskoihin! En aluks uskonut niiden tehoon, mutta todellakin suosittelen! Pois vetäisy lievästi sanottuna hieman kirpaisee, heh, mutta näillä todella lähtee myös epäpuhtaudet!

Ja niin se vaan tuli. Elokuun viimeinen päivä ja meidän myymälän ovien sulkeminen. Kahviossa tarjolla olikin viimeisenä viikkona joka päivä kasoittain herkkuja ja kiitos-viestejä, isoimpana tietenkin meidän johtajan tuoma vadelmakakku. Mun periaatteessa viimestä työpäivää lähdin muistamaan I:n kanssa Turun yöhön. Edellisviikon S:n mojitoista innostuneena halusin kokeilla niiden tekoo itsekin, ja mun mielestä ne onnistu ihan kiitettävästi! Seuraavana päivänä kuvasinkin sitten teille tuon ensimmäisen smoky-eye tutorialin. :)

Tää viikko onkin mennyt tällaisissa tunnelmissa. Varsinainen työ asiakaspalvelussa ja kosmetiikkamyyjänä loppui, mutta meitä jäi vielä sekalainen sakki pakkaushommiin. Joka aamu puoli kuudelta ylös, seitsemäksi töihin, siellä inventointia, hyllyjen purkua, tavaroiden roudaamista, hassuttelua, kolmelta kotiin ja kouluhommien pariin! Huh. Oon kyllä niin poikki. Onneks huomenna on sitten ihan virallisesti viiminen työpäivä, niin saa vähän hengähtää. Tosin seuraavaks mun päivät täytyykin sitten taas päätoimisesti opiskelusta, jota näin vikana vuonna saa vielä tehdä ihan tosissaan. Puhuttiin tänään muutamien työkavereiden kanssa, että vielä ei tunnu erityisen haikeelta, kun ollaan kaikki jotenkin niin väsyneitä, mutta varmasti tulee olemaan outoa, kun Anttilaa ei tuossa kävelykadulla enää sitten olekaan... Niitä ihania ihmisiä tulee kyllä ikävä. Vaikka vaan vuoden tuolla ehdin ollakin, niin työkaverit oli kyllä maailman parhaita. Osasta tuli hyviäkin ystäviä, joita on suunnitelmissa nähdä jatkossakin. ♥ 

Mitenkäs teidän viimepäivät on sujuneet? :) Mä lupaan palailla uusien tutojen kanssa niin pian kuin vaan ehdin!