HAIR WE GO AGAIN

kuvat: 1 - @makeupriina / 2 - Nude-bogi / 3 - Pinterest / 4 - Ashley Benson

Kuinka moni teistä tiesi, etten oo viimeseen vuoteen käynyt kertaakaan kampaajalla? :D Oon tässä viime heinäkuusta lähtien värjäillyt tätä tukkaa itse, ja suurella yllätyksellä kaikki on aina mennyt paremmin kuin hyvin! (Vai mitä oot mieltä vaikka tästä, tästä tai tästä makeoverista?) Tokihan latvat on olleet kamalaa pullasutihamppua, kun niitä ei ole leikattu kunnolla aikoihin, mutta värin puolesta oon ollut enemmän kuin tyytyväinen -näin kotivärjäyksen tuloksena. Mutta tiistai-iltana se vihdoin tapahtu. Se katastrofi, joka varmaan on vuoden odottanut tuloaan. Nimittäin kaikki meni ihan päin honkia! Sanotaanko nyt vaan, että mun yritys nostaa noita vaaleita latvoja ylemmäs ei tällä kertaa enää onnistunutkaan ja päälle isketty hopeashampoo teki tilanteesta vaan vielä pahemman! Vai miltä kuulostaa tukka, jossa on väreinä mm. tummaa ruskeaa, oranssinkeltaista ja pastellisen vaaleanpunaista!? Itku ei kyllä ollut tuolloin kaukana..! Hädissäni soitinkin heti seuraavana päivänä kampaajalle, että vieläkö tälle viikolle olisi vapaita aikoja, sillä tää mun letti on aivan hirveä! Onnekseni sainkin nyt perjantaille ajan, heti työpäivän jälkeen, ja tässä oon nyt pyöritellyt ajatusta, mitä uutta ja kivaa mä tähän keksisin. 

Jo pitkään mun mielessä on muhinut ajatus näiden jo melko pitkien hamppulatvojen poikkasemisesta, tuollaiseen vähän lyhempään malliin (kuvat 1, 3 & 4), ja nyt taidan vihdoin uskaltautua sen tekemään! Värin suhteen taidan pysytellä edelleen tässä liukuvärjäyksessä, mutta nyt taidetaan palata sinne alkuaikojen lähteille, sillä suunnitelmissa olisi jättää vain vähän tyveen tummaa, ja nostaa tuota vaaleaa ihan reippaasti ylös (kuvat 1 & 2). Lopputuloksen toki näkee vasta sitten kampaajan luona, sillä saas nähdä mitä tähän mun hirvitystukkaan sitten oikeasti saakaan loihdittua, mutta haaveissa olisi kyllä jotain tuon tyylistä. Jännää, olis jo huominen!! :D Jännitysmomenttia nostaa vielä se, että meen vallan uuteen kampaamoon, missä en aiemmin ole asioinutkaan! No, nyt meikä suuntaa suihkun kautta piilottamaan tätä tämänhetkistä hirvitystä nutturalle, että kehtaa lähteä illaksi töihin! ;D

Miltäs mun suunnitelmat teidän silmään näyttää? :) Entä onko teillä koskaan mennyt kotikampaamoleikit pieleen? Olis hauska kuulla teidänkin kommelluksia! :)

BUTTER THEM LIPS!

Noin, nyt on mullakin tullut täyteen se viikon blogihiljaisuus. Tosiaan ihan tahaton sellainen, mulla vaan on ollut niiiin surkea nettiyhteys, että kertakaikkiaan tästä koneella olosta ei oo tullut mitään. Töissäkin on meneillään nyt sellanen kahdeksan päivän putki, kaikki aamuvuoroja paitsi huomenna yks iltavuoro, ja koska mun on iltasin aina todella vaikee mennä ajoissa nukkuun, niin oon sitten ollut aina ihan superväsynyt aamuisin. Iltapäivällä silmät on painuneet ihan itsestään kiinni ja parin tunnin päikkärit ei tietenkään auta sitä asiaa, että illalla olis hyvä päästä jo yhdeksän-kymmenen aikoihin nukkuun. :D Huom. olis hyvä päästä, oikeestihan se venyy aina klo. 23-24, jolloin unta saa kunnon torkutuksella vaan viis-kuus tuntia... Tästä seurauksena on myös ollut se, etten vaan oo jaksanut ja kerinnyt kuvailemaan uusia juttuja tänne jaettavaksi. Ideoitahan siis olisi vaikka kuinka ja monta, mutta kun ne kuvat uupuu.. Pahoittelut siis myös niiden smoky eye -tutojen viivästymisestä!

Noh, kohta ne työkiireet ko. firmassa loppuu, kun ovet suljetaan ens viikon jälkeen. Tosin mä jatkan vielä viikon verran siellä inventaario- ja pakkausapuna, ja sitten pitäis I:n kanssa alkaa väkertää hiki hatussa oppariakin! Muutamille valinnaisille kursseillekin pitäisi ehtiä ilmoittautumaan ja en tiiä, jotenkin koulun osalta tää tuleva syksy hieman stressaa. Eikä nää koko viikon kestäneet sateetkaan mitään herkkua ole olleet. Muuten mä kyllä tykkään syksystä, ruska, kynttilät, tummat meikit, syyspukeutuminen  -yhden ihanan villapaidan oonkin jo ostanut! :D Sitä syysmasennusta mikä mulle yleensä aina pimeyden alkaessa iskee, mä en kyllä odota. Varsinkaan nyt, kun pitäis olla tarmoa ja ideoita täynnä! Täytyy kai vaan luottaa siihen, että kyllä kaikki sujuu, kunhan saa hommat vaan käyntiin. :) 

Mä oon ihossani huomannut jo näin viileneviä ilmoja kohti mentäessä sen muutoksen, että kuivuus alkaa nostaa päätään. Mistään kovin pahasta tilasta en nyt vielä tietenkään puhu, mutta yhtenä päivänä suihkussa ollessani huomasin, että käsivarsissa oli jo vähän kuivuutta ja karheutta havaittavissa! Apua, heti siis mun ihan lemppari mustikka-sokerikuorintavoide ja (unohtunut) vartalovoide käyttöön! Naamaankin on saanut jo taas parina iltana levittää yövoidetta kosteuttamaan kireältä tuntuvaa ihoa. Ootteko te huomannut jo ihon kuivumista? 

Kuva: Beiersdorf Picture and Info Bank

Tänään saapui kuitenkin postissa neljä aivan ihanan herkullista Nivean Lip Butter -huulivoidetta, joten ainakaan ei pääsen mun huulet tänä syksynä ja talvena kuivumaan! Sain sähköpostia edellisen Labello-postauksen jälkeen, ja enemmän kuin mielelläni lähdin mukaan testaamaan myös näitä. Näistä kirjoittelen postausta sitten joskus myöhemmin, kun oon ehtinyt kaikkia kokeilemaan, mutta mainittakoon nyt jo sen verran, että nuo kolme ensimmäistä voidetta ovat siis jo entuudestaan markkinoilla keikkuneet, mutta tuo mustikka on nyt ihan uutuus. Mä en ole itse noita aikaisempiakaan koskaan kokeillut, joten onkin kiva päästä tutustumaan myös niihin. Jospa vaikka näistä löytyisikin joku päihittämään mun sävyttävät Labellot! ;)

ps. Annoin tuon originallin purnukan J:lle, joten myöhemmin luvassa myös vähän miehistä näkökulmaa tuotteesta!

GET KISSABLE: LABELLO FRUITY SHINE

Itse en oo noihin hypetyksen kohteena oleviin Maybellinen Baby Lips huulivoiteisiin tutustunut ja lähinnä se, että niitä sateli tuossa joku aika melkein joka tuutista sai mut jopa pidättäytymään kaukana ko. tuotteesta. :D Niitä en siis osaa kommentoida ruusuin enkä risuin, sen sijaan mä aion jakaa teille nyt mun oman vastaavanlaisen hypetyksen kohteen. Nimittäin Labellon Fruity Shine sävyttävät huulivoiteet on saanut joka ikinen kodin mun luota.

 Hurahdin näihin hieman ja luonnollisesti myös mun uteliaisuus kasvoi ja halusin tietää, millainen sävy mistäkin omille huulille tulisi. Sävyjä on siis neljä, ja jokaisella on nimensä mukaisesti myös oma tuoksunsa: (vasemmalta oikealle) Peach/persikka, Watermelon/vesimeloni, Strawberry/mansikka ja Cherry/kirsikka. 

Ite törmäsin näissä ekaa kertaa töissä, kun voiteet ilmestyi meidän hyllyyn, ja kun muutamat työkaverit kehui sävyjä. Ekana ostin itselleni tuon persikan ja sen hyväksi koettuani kotiutin pian myös mansikan. Tälläviikolla nappasin mukaani myös sitten nuo kaksi muutakin (niinkuin varmaan tuon uutuuden huomaa voiteiden muodostakin kahteen aikaisempaan verratessa ;D), ja kaikki kyllä on enemmän tai vähemmän käytössä ollut, riippuen mikä sävy on sinä päivänä kassiin ja työpaidan taskuun eksynyt. Jotkut on muuten aina ihmetellyt tuota, miten mun huulivoiteet muotoutuu tuollaisiksi suipoiksi! Mä kun tykkään levittää tällaiset puikossa olevat huulirasvat aina huulet kiinni, jolloin puikko luonnollisesti muotoutuu tuollaiseksi kummalliseksi. :D Oonko ainoo, vai löytyykö teitä muita samankaltaisia?!

Ja koska kaikkia varmasti kiinnostaa, millaselta nää sitten huulilla näyttää, niin tässäpä teille (puhelin)kuvia! Mä hetken tämänkaltaisten kuvien julkaisua epäröin, sillä mulla on hieman epäsymmetriset huulet, josta johtuen en tykkääkään ottaa tällaisia lähikuvia niistä, mutta jotta sävyistä saisi edes jonkinmoisen käsityksen, niin pakkohan mun nyt oli! Sävythän myös hieman voivat muttua, riippuen jokaisen luonnollisesta huulien väristä.

PEACH / PERSIKKA

• hento, korallinen sävy ja ihana persikan tuoksu

WATERMELON / VESIMELONI

• vaalea pinkki sävy ja melko voimakas vesimelonin tuoksu

STRAWBERRY / MANSIKKA

• kuultava, punainen sävy ja makea mansikkainen tuoksu

CHERRY / KIRSIKKA

• tumma pinkki sävy, melko voimakas kirsikan tuoksu

Musta nää tällaiset sävyttävät huulivoiteet on ihan parhaita silloin, kun haluaa nopeasti, ihan muutamalla huolettomalla vedolla väriä ja kiiltoa huulilleen, eikä tarvitse alkaa säätää peilien ja huulikiiltojen kanssa, ja mä oonkin käyttänyt näitä ihan päivittäin töissä. Tuossa vesimelonissa ja kirsikassa on aika voimakkaat tuoksut, kun nuuhkaisee suoraan putilosta, mutta huulilla se ei mitenkään häiritsevästi pistä nenään. Suosikkia mun on näistä kovin vaikea valita sillä kukin sopii missä milloinkin, ihan fiiliksen pohjalta nappaan voiteen mukaan. Lämpimästi suosittelen näitä huulivoiteita, hintakin on näpsäkkä 1,99€.

Ootteko te kokeilleet Fruity Shine huulivoiteita?

PS. Jos et vielä oo käynyt jättämässä kommenttia, niin klikkailehan itsesi tänne äänestämään sun omaa lemppari smoky eye -meikkiä! :) 

SMOKE GETS IN YOUR EYES

Mä sain tuossa joku aika sitten Behind The Brown Eyes -blogin ihanalta Tuulilta toiveen toteuttaa tutorial smoky eye –meikkiin. Blogin alkuaikoina oon pari tutoo siskoni pyynnöstä tehnytkin, tummemman ja vaaleemman version, mutta let’s face it, aika kökköjähän ne on. :’)  Toisin sanoen, mä en itse oo kumpaankaan enää tyytyväinen, ja tästä syystä Tuulin toive olikin musta hyvä idea! Mulla kuitenkin tupsahti päähän monta eri variaatioo smoky eye –meikistä, ja tässä onkin alla pieni kollaasi mun lemppari lookeista. 

Mun ideana oli tehdä jonkinlainen tutorial sarja muutamasta eri lookista, mutta ennen kun mä alan oikeesti toteuttaa mitään, niin mä haluisinkin ensin kuulla teidän lempparit näistä kuudesta? :)

Kuvat: 1-4 Camila Coelho / 5 Shannon Harris / 6 Funny Days -blogi

EASY LIKE SUNDAY MORNING

Mä oon istuskellut koko tän sunnuntai-aamun parvekkeella nauttien lämmöstä ja pienestä tuulenvireestä. Tai no, oikeestaan koko iltapäivän, sillä olihan kello jo yli kolmen, kun alotin tän postauksen. Mulle tää on kuitenkin vielä aamua, sillä heräsin tosi myöhään, vasta kahdentoista ja yhden välillä! Ei mulla edellisyönä mitenkään super myöhään mennyt, josksus yhden aikaan taisin jo nukahtaakin, mutta oon viime päivinä ollut ihan mielettömän väsynyt, eikä töiden takia oo voinut kovin pitkään nukkuakaan, ja sitten taas iltaisin en oo osannut mennä ajoissa sänkyyn. Nyt olikin ihana ladata akkuja kunnolla, ja oikeesti vaan nukkua. Tiiättekö sen tunteen, kun oikeesti väsyttää niin paljon, että tekis mieli nukkua koko päivä? (Ai mitkä univelat...) 

J oli yövuorossa eilen, ja tuli tänään aamulla siinä puoli 11 aikaan, johon kyllä heräsin ja olisin voinut itse noustakin, mutta kyllä sitä vielä hetkeksi oli kiva uppoutua peiton alle ja nukkua vielä ihan vähän. J tuolla edelleen vetelee sikeitä (no nyt tähän julkaisuhetkeen mennessä toki jo herännyt), ja sen sille ihan mieluiten suonkin, joten osittain siitäkin syystä oon viettänyt tän hereilläolo-aikani partsilla, jotta se saa nukkua rauhassa. Herätessäni mulla oli tosi rauhallinen olo, on itse asiassa vieläkin, ja oikeestaan ihan hyvä, että J nukkuu –nyt on ihan kivakin olla vaan hiljaa ja yksin. Mä oon katsellut tässä Orange Is The New Blackia kuulokkeet korvilla, syönyt ruissipsejä ja nyt pikkuhiljaa alkaa aurinko paistaa suoraan tähän parvekkeelle. Välillä pilkottelee tuolta pilvien välistä niin, ettei kuitenkaan paahda tähän liian kuumasti. Yleensä tässä ei kesällä voi tehdä muuta kuin hikoilla ja ottaa aurinkoo, sillä se porottaa koko iltapäivän suoraan tähän, mut nyt on kiva. 

Mun on nettikin jumitellut tässä viime päivinä, niin en oo harmikseni päässyt teidän ihanien blogeihin kommentoimaan, tai muutenkaan hirveesti viettämään aikaa täällä blogin parissa. Puhelimella oon postauksia kyllä lueskellut, mut vihaan sen kautta bloggaamista tai kommenttien kirjoittamista, koska aina jokin alkaa takkuilla. Käykö teille muille koskaan puhelimen kanssa niin, että ootte kommentoimassa jotain, ja sitten yhtäkkiä siihen kenttään ei pystykään kirjoittamaan mitään tai tekstiä poistamaan? Mulle käy niin varmaan joka kerta, kun yritän kännykän kautta kommentoida jotain. Lopultahan se onnistuu niin, että kirjoitan sen kommentin vaikka tekstiviestikenttään tai muistiinpanoihin, kopioin, avaan selaimen ja blogin uudelleen (jolloin huomaan, että Blogger on heittänyt mut ulos ja mun täytyy kirjautua sisään uudelleen ja scrollata itseni takaisin sen postauksen kommentteihin), liitän tekstini kommenttikenttään ja painan lähetä. Kuulostaa simppeliltä, mutta mulla menee tuohon säätämiseen hermo. Niimpä kommentoin ja vastaan teidän kommentteihin mieluiten koneella. Jossa se netti nyt lagaa taas oikein huolella. J lupas kyllä hommata mulle uuden, nopeemman ja paremman netin, mä kun en näistä mitään tajua. :D Joten toivottavasti saadaan se hoidettua tässä lähipäivinä. Ja jottei mun seesteinen sunnuntaifiilis vallan kaikkoa kaiken tuon nettiturhautumisen alle, niin mainittakoon, et nyt mun oli siirryttävä sisälle kirjoittamaan; pilvet väistyi ja aurinko alko paistaan niin kuumasti, enkä viitti nyt tuskailla hikisenä tän kirjoituksen parissa. ;) Taisin siis hetki sitten nuolaista liian aikaisin... 

Mä oon jotenkin viime aikoina hurahtanut myös noihin vankila-aiheisiin sarjoihin. Mä oon kerran aiemmin löytänyt yhden hyvän scifi-sarjan, Orphan Blackin, ihan vaan selailemalla Yle Areenan sarjoja, ja tälläkin kertaa olin siellä ihan tutkailemassa, josko mitään kiinnostavaa löytyisi. Bongasinkin jonkin mainoksen Prisoners' Wives sarjasta, jota mainostetaan nykyään tiuhaan tahtiin myös Facebookissa, mutta tuolloin mulla ei ollut aikaa paneutua siihen sen kummemmin. Kuitenkin yhtenä iltana kun J oli taas yön töissä, niin mä päätin katsoa, millainen sarja on kyseesä. Pari ekaa jaksoa oli sitä rataa, että "no ihan okei", mutta silti en osannut lopettaa, vaan mun oli pakko katsoa lisää. Ja mitä pidemmälle jaksoissa ja tarinassa pääsin, sitä enemmän mä jäin koukkuun. Tuossa Brittiläisessä draamasarjassa siis seurataan neljää naista, joiden mies/poika/isä on vankilassa, ja sitä, miten kukin perhe selvittää ongelmiaan ja muurin toisella puolella. Ainakin mun mielestä sarja oli loppujen lopuks todella koukuttavaa katsottavaa! Ekan kauden trailerin voit tsekata tästä,  ja toisen kauden tästä, muista vaan nostaa kuvanlaatua asetuksista, niin on miellyttävämpi katsoa. :) Yle Areenassa on siis nähtävissä kaikki ensimmäisen kauden kuusi ja toisen kauden neljä jaksoa, ja jaksot on nähtävillä 30.9.2014 asti.

Toinen vankilasarja, mihin oon nyt jäänyt koukkuun, on juurikin tuo tänäänkin katsomani Orange Is The New Black, Netflixin alkuperäissarja. Sitä on monet kehuneet ja kerran alettiin J:n kanssa katsoa sitä yhdessä. Mä kuitenkin nukahdin ekan jakson puolessavälissä ja J ei itsekään oikein siitä ollut perustanut. Kuulostaa hyvälle ensivaikutelmalle? ;D Noh, mua kuitenkin kiinnosti tietää millainen sarja on oikeesti kyseessä, sitä kun niin on hehkutettu, että pari päivää myöhemmin jatkoin sen katsomista ja siitä lähtien oonkin katsellut sitä aina tällaisina rentoina hetkinä yksin, aamupäivästä tai iltaisin. Edellisestä sarjasta poiketen, tää on komedia, jossa päähenkilö Piper Chapman tuomitaan 15 kuukaudeksi naisten valtionvankilaan huumerahojen kuljettamisesta entiselle tyttöystävälleen 10 vuotta sitten, ja sarja seuraa Chapmanin, hänen avomiehensä ja kihlattunsa, sekä muiden vankien kamppailua arkensa kanssa.Ihmissuhdekuvioita hämmentää vielä samassa laitoksessa lusiva entinen tyttöystävä ja rikoskumppani Alex, sekä vankien väliset klikit ja pahoin korruptoituneet vartijat. Pääasiassa siis komedia, mutta kyllä tähänkin on saatu tunteita ladattua -trailerin voit katsoa tästä, ja itse sarjan näet ainoastaan Netflixistä.

Onko kukaan teistä katsonut näitä sarjoja? :) Jos ootte, niin pidittekö, ja jos ette, niin kiinnostuitteko?

Koitin saada tähän postaukseen linkattua myös OITNB:n tunnarin, Regina Spectorin esittämän biisin You've Got Time, mutta kaikista netistä kaivamistani ohjeista huolimatta, mä en vaan saa palkkia toimimaan! Enkä edes ilmaantumaan ylipäätään. Tilalla on vaan pelkkää html-koodia. :/ Ja siis mä tarkoitan nyt sitä pientä palkkia, en koko videon upottamista, koska sen mä kyllä osaan. Mutta siis se pelkkä palkki, jota klikkaamalla joko päätyy YouTubeen kuuntelemaan kappaleen, tai jota kilikkaamalla alkaa se kappale soimaan. Osaisko joku teistä auttaa?? :)